Eilen sain käytyä uimassa ekaa kertaa tänä kesänä! Huimaa!
Uintia edelsi pienimuotoinen auringonpalvonta.
Vesi oli vieläkin viileää (20ºC), joten ei siellä ihan hirveitä kyllä uitu.
Pohja oli ruoppauksen jäljiltä kyllä melko ”höhhöinen”, eli kaivaessa vapautunut oikein hienojakoinen muta on laskeutunut pohjaan. Nyt pitäisi vaan ahkerasti käyttää, jotta tuo ”höhhö” liikkuisi ja toivottavasti poistuisi rannasta.
Matkallamme (paluumatkalla) Ierapetraan, euroopan eteiläisimpään kaupunkiin, halusimme käydä uimassa, koska meri näytti niin kutsuvalta ja turkoosinsiniseltä. Päätimmekin poiketa rannalla Vulisma Beach -kyltin nähtyämme. Aivan upea uimaranta. Pysäköintialue oli täynnä, joten parkkasimme auton tien toisella puolella olevan tavernan (Kavos) paikoituaslueelle.
Uinnin jälkeen olikin nälkä, joten Kavosiin mars!
Vastavirta-altaassa uinti onnistui jo hyvin. Kellukkeiden kanssa tosin.
Wilin omakuva:
Jymyn omakuva:
Heidi jaksaa opettaa Sisua uimaan ja poika olikin pahoillaan, kun ei eilen vielä oppinut. Toisaalta taas: ekana päivänä ei halunnut tulla edes altaaseen ja eilen ”ui” Välimeressä ilman kellukkeita.
Ja ei, en ole sälyttänyt opetusvastuutani vaimolleni, vaan minä en kelpaa opettajaksi.
Tuossa on kuva välimerestä sanamukaisesti.
Sisu löysi merestä aarteita (mainosmuovipussi & olutpullon muovinen tiiviste). Ihan hyvä, että keräsi pois, mutta nyt niitä kannetaan mukana lopun loman ajan. 🙂
Kävimme perinteisellä aamu-uinnilla ja makaamassa hiukan auringossakin. Meressä oli aallokkoa ja kunnon vaahtopäitä. Näytti hauskalta. Sinne siis syöksyttiin vaahtopäiden sekaan. Yksi aalto oli erityisen komea vaahtopää ja otinkin sen vastaan kylki edellä. Aika mukava tärsky tuli. Nyt on koko vasen kylki kipeä ja hengittäminenkin on välillä kivuliasta. Eipä tullut katsottua uimavalvojan tornia rannalle mennessä… olisi ehkä kannattanut. Punainen lippu tangossa, eli veteen ei kannattaisi mennä.