Tapahtumia ei tältäkään päivältä silti puuttunut. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen siirsimme omia tavaroitamme vanhempieni huoneeseen, joka pidettiin lähtöön saakka. Tässä rytäkässä toinen isoista laukuista otti hieman osumaa -> laukkukaupoille.
Näkymä oveltamme kylälle päin.Hotellin aamiaistilan/ravintolan ”vahtikoira”. Aikast lailla kovaääninen vahti olikin. 🙂Hotellin allas toisesta suunnasta. Tuossa lätäkössä ei uitu kertaakaan. 😀Osuman saanut matkalaukku. Renkaan kulma petti. 🙁Lähtölounas lähiravintolassa. Kleftiko. Lammas oli hyvää ja mureaa.Jonotusta lähtöselvitykseen (vol 1).
Jonotusta lähtöselvitykseen (vol 2).Santorini nousun jälkeen.
Tämäkin päivä vietettiin Kamarissa uiden ja shoppaillen. Tämä oli myös toinen päivä, jolloin makoilimme rannalla hetken.
Matkalla kaupoille havaitsimme puun/pensaan, joka tuottaa tällaista satoa. Vielä on epäselvää, mikä kasvi on kyseessä.Illalla jälleen To Pinakio ja mahtavat keittiön antimet. Alkuun tietenkin snapsi Rakia.Tomato keftedes alkupaloina (tietenkin Saganakin kanssa)Pääruokana grillattua maksaa. Aivan mielettömän hyvää, jopa tuon hernemuusin kanssa!Tällä kertaa jälkiruokana oli vaalea kakku. Se tumma oli kyllä parempaa, vaikka hyvää se oli tämäkin. Ja tietenkin Vino Santo kyytipojaksi.Tämä on aivan mielettömän upea pikkuravintola! Täällä kannattaa käydä, jos Santorinilla lomailet. Vaikka et lomailisikaan Kamarissa. Iltaisin vaatii varauksen, sisälle tosin voi päästä myös illalla.
Tämä päivä pyhitettiin ”viimeiselle illalliselle”, eli keräännyimme kaikki illalla yhteiseen ruokailuun ja keskustelutilaisuuteen. Päivämme kului siis kauppoja kierrellen ja uiden Kamarissa. Tämä oli oikeastaan myös ensimmäinen päivä, jolloin makailimme hetken rannalla. Ennen illallista nautimme hotellilla drinkit.
Panoraama hotellimme altaasta ja ravintolatiloista.Äiti tasapainoilee täyden drinkkilasinsa kanssa. 🙂Tilaisuudessa pidettiin puheita ja laulettiin lauluja. Tässä menossa kiitospuhe Kimmolle matkajärjestelyistä.Kaikista otettiin myös yhteiskuvia. Nämä on niitä ns. pakollisia ”pönötyskuvia”.Illallisen ravintolan pöytäliinassa oli Santorinin kartta.Tarjoilijapoika oli iloinen ja puheli suomeksikin. Oli ottanut tavoitteekseen opetella yhden sanan/fraasin kesässä. Tämän kesän sana oli ”lihapullat”. 🙂
Tämä päivä kului ulkoillen. Päivä sisälsi lähes koko päivän mittaisen vierailun tulivuorelle (Nea Kameni), jossa kävimme aktiivisen tulivuoren huipulla. Kävelyn jälkeen kävimme vielä uimassa tulivuoren lämmittämässä vedessä saaren rannassa. Uinnin jälkeen kävimme ruokailemassa Therasian satamassa. Sieltä veimme auringonlaskuvieraat Oian satamaan ja palasimme laivan kanssa Athinios:in satamaan. Illan kruunasi elokuva ulkoilmaelokuvateatterissa.
Retkelle lähtijät. Vielä hymyilytti. 🙂Toinen puolisko omasta retkiryhmästämme.Nea KameniSaaren satamassa oli muutama turistien kuljetukseen tarkoitettu alus. Oma kulkupelimme oikealla oleva kolmimastoinen purjelaiva.Mittalaitteistoja lähellä tulivuoren huippua.Vuorella käynnin jälkeen kävimme vielä uimassa rikkipitoisessa lämpimässä merivedessä.Tuota polkua pitkin olisi päässyt saaren päällä olevaan kylään. Päivän patikoinnin jälkeen ei jaksanut.Päivän kruunasi leffa ulkoilmateatterissa.Paikat löydettyämme oli näkymä tällainen.Tähtitaivas leffateatterin kattona.Tunti ennen leffan alkua penkeissä oli vielä tilaa, Äiti tutkii paikan hinnastoa. Yllättäen hinnat oli ihan normi ravintolatasoa, joka sekään ei paljoa kaupan hintatasosta eronnut..Tuolien edessä/välissä oli pieni pöytä, jotta eväät voi laskea siihen. Tuoleina toimi tuollaiset retkituolit.Leffa alkaa.
Nämä päivät vietettiin Kamarissa kierrellen ja uiden. Eri ruokapaikkoja tuli kartoitettua ja testattua.
Sunnuntaipäivä käytettiin myös isän syntymäpäivälahjaa ideoiden ja oikeaa tuotetta etsien.
Isä siis piti yhdellä ruokailulla sikäläisen tavan mukaan ruoan jälkeen tarjottavasta juomasta. Emme onnistuneet omin päin selvittämään mitä juoma oli eikä hotellimme baarimikkokaan osannut auttaa, joten kävimme kyseisestä ravintolasta kysymässä (Heidi kysyi – tietenkin). Kuinka ollakaan jutuillemme osui paikan omistaja ja juoma oli hänen kotiseuduiltaan peräisin oleva Tentura. Hän olisi meille juomaa antanut mukaankin, mutta se oli lopuillaan myös häneltä.
Tämän tiedon jälkeen alkoikin sitten aineen metsästys. Paikallisessa viinakaupassakaan ei tuotetta hyllyssä ollut, niinpä aloimme käymään paikallisia supermarketteja läpi etsien oikeaa tuotetta. Hakua hankaloitti hieman se, että meillä ei ollut hajuakaan millaisessa pullossa ko. tuotetta löytyy ja mistä päin viinahyllyjä sitä edes voisi löytyä. Lopulta löysimme yhden minipullon yhdestä kaupasta. Kun Heidi kysyi myyjältä että löytyykö sitä isona pullona, niin hän haki kyllä (samoilta hyllyiltä kun mekin) muttei löytänyt.
Kassalle mennessämme Heidi kysyi sitä vielä kauppiaalta, joka oli sitä mieltä että tuotetta on varastossa jossain ja läksi takahuoneita kolppaamaan. Hetken päästä isäntä palasikin pahvilaatikon kanssa ja sieltähän niitä löytyi toistakymmentä pulloa. Ostimme yhden. 🙂
Sunnuntaina illalla kävimme vielä syömässä meille kovasti kehutussa To Pinakio -ravintolassa.
Alkupalat ja viinikarahvi sekä äiti. 🙂Isä alkupaloilla alkurakin jälkeen. 🙂Naisväki odottelemassa pääruokaa.Ravintolan hieno taulu ja selkeä sanoma. 🙂Pääruokana ollut grillattu maksa oli niin hyvää, ettei siitä ehtinyt ottamaan kuvaa lainkaan. Tässä sen sijaan jälkiruoka ja -juoma. Juomana Vin Santo.
Koska tämä oli meillä tiedossa jo etukäteen olimme ottaneet auton vuokralle vain kahdeksi päiväksi. Tämä päivä siis vietetiin Kamarissa kierrellen kauppoja ja uiden.
Perinteinen kreikkalainen take-a-way -ruoka. Pita souvlaki, jonka kyytipoikana toimi tällä kertaa Radler.Matkalla satamaan.Laivan lähtöä odotellessa.Myös me odottelimme malttamattomina laivan lähtöä.Santo Wines alaperspektiivistä.Thira mereltä. Kuvassa näkyy myös satamaan kulkeva polku ja köysirata.Ennen auringonlaskua kävimme syömässä Thirasian (Manolas) (asukasluku 160) edustalla. Kylä itsessään on saaren huipulla ja sen satama kahviloineen polun päässä rannassa,Aurinko on vielä korkealla, mutta onnistuin saamaan (mielestäni) hienon ”kurkistuskuvan”.”Auringonlaskun metsästäjät”Aurinko laski pilven taakse, mutta oli myös vesiltä todellä näyttävä.
Majoituimme loman ajaksi Kamariin (asukasluku 1 344) Dioskouri Art Villas -hotelliin.
Hotellimme lähellä oli minigolf rata. Itse emme radalla käyneet, mutta kovasti sitä kehuttiin.Lähistöllä on Angient Thira – muinaisen Thiran rauniot. Raunioille pääsee tuota mutkittelevaa tietä pitkin, sillä se on vasemmalla olevan vuoren huipulla.Yhtenä yönä satoi ja ukkosti. Kävimme Heidin kanssa katsomassa aamulla ukkospilviä ja fiilistelemässä sen jälkimaininkeja.Iltaisin rantakatu oli näyttävä eri liikkeiden valojen ansiosta. Tunnelma oli myös aivan mahtava.Kreikkalaisittain 🙂 Mielenkiintoista tuossa oli se, että ilmainen parkkipaikka oli korttelin päässä.