Tapahtumia ei tältäkään päivältä silti puuttunut. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen siirsimme omia tavaroitamme vanhempieni huoneeseen, joka pidettiin lähtöön saakka. Tässä rytäkässä toinen isoista laukuista otti hieman osumaa -> laukkukaupoille.
Tämä päivä pyhitettiin ”viimeiselle illalliselle”, eli keräännyimme kaikki illalla yhteiseen ruokailuun ja keskustelutilaisuuteen. Päivämme kului siis kauppoja kierrellen ja uiden Kamarissa. Tämä oli oikeastaan myös ensimmäinen päivä, jolloin makailimme hetken rannalla. Ennen illallista nautimme hotellilla drinkit.
Tämä päivä kului ulkoillen. Päivä sisälsi lähes koko päivän mittaisen vierailun tulivuorelle (Nea Kameni), jossa kävimme aktiivisen tulivuoren huipulla. Kävelyn jälkeen kävimme vielä uimassa tulivuoren lämmittämässä vedessä saaren rannassa. Uinnin jälkeen kävimme ruokailemassa Therasian satamassa. Sieltä veimme auringonlaskuvieraat Oian satamaan ja palasimme laivan kanssa Athinios:in satamaan. Illan kruunasi elokuva ulkoilmaelokuvateatterissa.
Neljäntenä autoilupäivänä kävimme saaren korkeimmalla huipulla, jossa sijaitsee profeetta Eliaksen luostari. Sieltä pudottelimme sitten Oiaan ja sen läpi Ammodioun satamaan.
Aloitimme isän syntymäpäivän vieton antamlla lahjat hänelle aamupalalle lähtiessämme. Aamupalan jälkeen kävimme hakemassa vuokra-auton, jolla läksimme hakemaan syntymäpäiväkakkua.
Kakun saaminen aikaisin maanantaiaamuna meinasi osoittautua vaikeaksi operaatioksi, sillä paikallinen leipomo oli myynyt lähiliikkeestään kaikki makeat sunnuntaina loppuun. Onneksi leipomolla on kaksi myymälää, joten toivat meille toisesta liikkeestä suklaakakun. Todella mahtavaa palvelua Milopetra!
Nämä päivät vietettiin Kamarissa kierrellen ja uiden. Eri ruokapaikkoja tuli kartoitettua ja testattua.
Sunnuntaipäivä käytettiin myös isän syntymäpäivälahjaa ideoiden ja oikeaa tuotetta etsien.
Isä siis piti yhdellä ruokailulla sikäläisen tavan mukaan ruoan jälkeen tarjottavasta juomasta. Emme onnistuneet omin päin selvittämään mitä juoma oli eikä hotellimme baarimikkokaan osannut auttaa, joten kävimme kyseisestä ravintolasta kysymässä (Heidi kysyi – tietenkin). Kuinka ollakaan jutuillemme osui paikan omistaja ja juoma oli hänen kotiseuduiltaan peräisin oleva Tentura. Hän olisi meille juomaa antanut mukaankin, mutta se oli lopuillaan myös häneltä.
Tämän tiedon jälkeen alkoikin sitten aineen metsästys. Paikallisessa viinakaupassakaan ei tuotetta hyllyssä ollut, niinpä aloimme käymään paikallisia supermarketteja läpi etsien oikeaa tuotetta. Hakua hankaloitti hieman se, että meillä ei ollut hajuakaan millaisessa pullossa ko. tuotetta löytyy ja mistä päin viinahyllyjä sitä edes voisi löytyä. Lopulta löysimme yhden minipullon yhdestä kaupasta. Kun Heidi kysyi myyjältä että löytyykö sitä isona pullona, niin hän haki kyllä (samoilta hyllyiltä kun mekin) muttei löytänyt.
Kassalle mennessämme Heidi kysyi sitä vielä kauppiaalta, joka oli sitä mieltä että tuotetta on varastossa jossain ja läksi takahuoneita kolppaamaan. Hetken päästä isäntä palasikin pahvilaatikon kanssa ja sieltähän niitä löytyi toistakymmentä pulloa. Ostimme yhden. 🙂
Sunnuntaina illalla kävimme vielä syömässä meille kovasti kehutussa To Pinakio -ravintolassa.
Koska tämä oli meillä tiedossa jo etukäteen olimme ottaneet auton vuokralle vain kahdeksi päiväksi. Tämä päivä siis vietetiin Kamarissa kierrellen kauppoja ja uiden.
Toisena autoilupäivänä kävimme ensin läheisen vuoren laella Angient Thira -kaivauksilla ja illalla saaren lounaiskärjessä Farosin (asukasluku 80) majakalla katsomassa auringonlaskun.
Vuokrasimme auton, jonka kanssa pystyy hieman vapaammin tutustumaan saareen. Päätimme aloittaa matkamme Akrotirin kaivauksilta. Nykyisessä Akrotirin kylässä on asukkaita 355.
Paluumatkalla Akrotiristä kävimme Santo Wines -viinitila/ravintolassa. Ravintola on rakennettu aivan Calderan reunalle ja sieltä avautuu aivan mielettömän upeat näkymät koko Santorinin kraateriin.
Akrotiri -reissun jälkeen kävimme Kamarissa uimassa ja pienellä päivälevolla. Tämän jälkeen läksimme ajelulle kohti Oiaa (asukasluku 665) ja sen maailmankuulua auringonlaskua.