Nämä päivät vietettiin Kamarissa kierrellen ja uiden. Eri ruokapaikkoja tuli kartoitettua ja testattua.
Sunnuntaipäivä käytettiin myös isän syntymäpäivälahjaa ideoiden ja oikeaa tuotetta etsien.
Isä siis piti yhdellä ruokailulla sikäläisen tavan mukaan ruoan jälkeen tarjottavasta juomasta. Emme onnistuneet omin päin selvittämään mitä juoma oli eikä hotellimme baarimikkokaan osannut auttaa, joten kävimme kyseisestä ravintolasta kysymässä (Heidi kysyi – tietenkin). Kuinka ollakaan jutuillemme osui paikan omistaja ja juoma oli hänen kotiseuduiltaan peräisin oleva Tentura. Hän olisi meille juomaa antanut mukaankin, mutta se oli lopuillaan myös häneltä.
Tämän tiedon jälkeen alkoikin sitten aineen metsästys. Paikallisessa viinakaupassakaan ei tuotetta hyllyssä ollut, niinpä aloimme käymään paikallisia supermarketteja läpi etsien oikeaa tuotetta. Hakua hankaloitti hieman se, että meillä ei ollut hajuakaan millaisessa pullossa ko. tuotetta löytyy ja mistä päin viinahyllyjä sitä edes voisi löytyä. Lopulta löysimme yhden minipullon yhdestä kaupasta. Kun Heidi kysyi myyjältä että löytyykö sitä isona pullona, niin hän haki kyllä (samoilta hyllyiltä kun mekin) muttei löytänyt.
Kassalle mennessämme Heidi kysyi sitä vielä kauppiaalta, joka oli sitä mieltä että tuotetta on varastossa jossain ja läksi takahuoneita kolppaamaan. Hetken päästä isäntä palasikin pahvilaatikon kanssa ja sieltähän niitä löytyi toistakymmentä pulloa. Ostimme yhden. 🙂
Sunnuntaina illalla kävimme vielä syömässä meille kovasti kehutussa To Pinakio -ravintolassa.