Tapahtumia ei tältäkään päivältä silti puuttunut. Tavaroiden pakkaamisen jälkeen siirsimme omia tavaroitamme vanhempieni huoneeseen, joka pidettiin lähtöön saakka. Tässä rytäkässä toinen isoista laukuista otti hieman osumaa -> laukkukaupoille.
Näkymä oveltamme kylälle päin.Hotellin aamiaistilan/ravintolan ”vahtikoira”. Aikast lailla kovaääninen vahti olikin. 🙂Hotellin allas toisesta suunnasta. Tuossa lätäkössä ei uitu kertaakaan. 😀Osuman saanut matkalaukku. Renkaan kulma petti. 🙁Lähtölounas lähiravintolassa. Kleftiko. Lammas oli hyvää ja mureaa.Jonotusta lähtöselvitykseen (vol 1).
Jonotusta lähtöselvitykseen (vol 2).Santorini nousun jälkeen.
Tämäkin päivä vietettiin Kamarissa uiden ja shoppaillen. Tämä oli myös toinen päivä, jolloin makoilimme rannalla hetken.
Matkalla kaupoille havaitsimme puun/pensaan, joka tuottaa tällaista satoa. Vielä on epäselvää, mikä kasvi on kyseessä.Illalla jälleen To Pinakio ja mahtavat keittiön antimet. Alkuun tietenkin snapsi Rakia.Tomato keftedes alkupaloina (tietenkin Saganakin kanssa)Pääruokana grillattua maksaa. Aivan mielettömän hyvää, jopa tuon hernemuusin kanssa!Tällä kertaa jälkiruokana oli vaalea kakku. Se tumma oli kyllä parempaa, vaikka hyvää se oli tämäkin. Ja tietenkin Vino Santo kyytipojaksi.Tämä on aivan mielettömän upea pikkuravintola! Täällä kannattaa käydä, jos Santorinilla lomailet. Vaikka et lomailisikaan Kamarissa. Iltaisin vaatii varauksen, sisälle tosin voi päästä myös illalla.
Tämä päivä pyhitettiin ”viimeiselle illalliselle”, eli keräännyimme kaikki illalla yhteiseen ruokailuun ja keskustelutilaisuuteen. Päivämme kului siis kauppoja kierrellen ja uiden Kamarissa. Tämä oli oikeastaan myös ensimmäinen päivä, jolloin makailimme hetken rannalla. Ennen illallista nautimme hotellilla drinkit.
Panoraama hotellimme altaasta ja ravintolatiloista.Äiti tasapainoilee täyden drinkkilasinsa kanssa. 🙂Tilaisuudessa pidettiin puheita ja laulettiin lauluja. Tässä menossa kiitospuhe Kimmolle matkajärjestelyistä.Kaikista otettiin myös yhteiskuvia. Nämä on niitä ns. pakollisia ”pönötyskuvia”.Illallisen ravintolan pöytäliinassa oli Santorinin kartta.Tarjoilijapoika oli iloinen ja puheli suomeksikin. Oli ottanut tavoitteekseen opetella yhden sanan/fraasin kesässä. Tämän kesän sana oli ”lihapullat”. 🙂
Tämä päivä kului ulkoillen. Päivä sisälsi lähes koko päivän mittaisen vierailun tulivuorelle (Nea Kameni), jossa kävimme aktiivisen tulivuoren huipulla. Kävelyn jälkeen kävimme vielä uimassa tulivuoren lämmittämässä vedessä saaren rannassa. Uinnin jälkeen kävimme ruokailemassa Therasian satamassa. Sieltä veimme auringonlaskuvieraat Oian satamaan ja palasimme laivan kanssa Athinios:in satamaan. Illan kruunasi elokuva ulkoilmaelokuvateatterissa.
Retkelle lähtijät. Vielä hymyilytti. 🙂Toinen puolisko omasta retkiryhmästämme.Nea KameniSaaren satamassa oli muutama turistien kuljetukseen tarkoitettu alus. Oma kulkupelimme oikealla oleva kolmimastoinen purjelaiva.Mittalaitteistoja lähellä tulivuoren huippua.Vuorella käynnin jälkeen kävimme vielä uimassa rikkipitoisessa lämpimässä merivedessä.Tuota polkua pitkin olisi päässyt saaren päällä olevaan kylään. Päivän patikoinnin jälkeen ei jaksanut.Päivän kruunasi leffa ulkoilmateatterissa.Paikat löydettyämme oli näkymä tällainen.Tähtitaivas leffateatterin kattona.Tunti ennen leffan alkua penkeissä oli vielä tilaa, Äiti tutkii paikan hinnastoa. Yllättäen hinnat oli ihan normi ravintolatasoa, joka sekään ei paljoa kaupan hintatasosta eronnut..Tuolien edessä/välissä oli pieni pöytä, jotta eväät voi laskea siihen. Tuoleina toimi tuollaiset retkituolit.Leffa alkaa.
Neljäntenä autoilupäivänä kävimme saaren korkeimmalla huipulla, jossa sijaitsee profeetta Eliaksen luostari. Sieltä pudottelimme sitten Oiaan ja sen läpi Ammodioun satamaan.
Luostarin nimikyltti ja isä kuvaamassa näkymiä.Luostarin kappeli. Taustalla näkyy itse luostari. Hieman isolta se näyttää kahden munkin asumukseksi.Kappeli oli sisältä aivan mielettömän upea.Luostariin vei hieno käytävä.Matkalla kohti Oiaa ja Ammoudioun satamaa. Kapeilla teillä on levennyksiä, joihin on hyvä pysähtyä ottamaan kuiva ja ”pönöttämään”. 🙂Rakas vaimoni istuskelemassa satamalaiturilla. Tuo oli oikeasti hyvä paikka ottaa kuvia. Siinä sai hienosti esiin ja taustalle tuon turkoosin meren.Kalastajien pieniä veneitä satamassa.Ruoka-annosten kanssa kävi vähän köpelösti. Ruokaa tuli ihan perhanasti liikaa! Tässä on alkupalaksi tilatut kreikkalainen salaatti ja saganaki. Etualalla on jättikatkarapuja kahdelle ja keskellä grillattuja mustekaloja kahdelle. Kaikki nuo ruoat oli alkupalalistalta.… ja lisäksi paistettuja mustekaloja. Oli meinaan neljälle syömistä!
Aloitimme isän syntymäpäivän vieton antamlla lahjat hänelle aamupalalle lähtiessämme. Aamupalan jälkeen kävimme hakemassa vuokra-auton, jolla läksimme hakemaan syntymäpäiväkakkua.
Kakun saaminen aikaisin maanantaiaamuna meinasi osoittautua vaikeaksi operaatioksi, sillä paikallinen leipomo oli myynyt lähiliikkeestään kaikki makeat sunnuntaina loppuun. Onneksi leipomolla on kaksi myymälää, joten toivat meille toisesta liikkeestä suklaakakun. Todella mahtavaa palvelua Milopetra!
St. Charalambos Hieno kuvio tehty kivistä pihalle.Itse kirkko (ja matkaseurueemme).Pyrgosissa oli paljon kirkkoja. Tässä yksi niistä.Kävimme kääntymässä Vlychadan satamassa.Satamassa nähtiin muuttoauto. 🙂Synttärisankari sai maistaa vaimonsa Baileys -drinkkiä. Minulla kuskina oli tuorepuristettua appelsiinimehua.Santo Wines tarjosi taas upean näkymän. Kävimme hakemassa viinit kotiintuotavaksi,Souvlaki with Pita (minun)Jemista – täytetty tomaatti ja paprika (Heidin)Tässä on isän ruoka. Ei mitään muistikuvaa mitä se oli. Stifado? 🙂Isän syntymäpäiväkakku. Tämän nautimme illan päätteeksi kahvikupillisen kera. Taisi tarjoilu sisältää hieman ouzoakin.
Nämä päivät vietettiin Kamarissa kierrellen ja uiden. Eri ruokapaikkoja tuli kartoitettua ja testattua.
Sunnuntaipäivä käytettiin myös isän syntymäpäivälahjaa ideoiden ja oikeaa tuotetta etsien.
Isä siis piti yhdellä ruokailulla sikäläisen tavan mukaan ruoan jälkeen tarjottavasta juomasta. Emme onnistuneet omin päin selvittämään mitä juoma oli eikä hotellimme baarimikkokaan osannut auttaa, joten kävimme kyseisestä ravintolasta kysymässä (Heidi kysyi – tietenkin). Kuinka ollakaan jutuillemme osui paikan omistaja ja juoma oli hänen kotiseuduiltaan peräisin oleva Tentura. Hän olisi meille juomaa antanut mukaankin, mutta se oli lopuillaan myös häneltä.
Tämän tiedon jälkeen alkoikin sitten aineen metsästys. Paikallisessa viinakaupassakaan ei tuotetta hyllyssä ollut, niinpä aloimme käymään paikallisia supermarketteja läpi etsien oikeaa tuotetta. Hakua hankaloitti hieman se, että meillä ei ollut hajuakaan millaisessa pullossa ko. tuotetta löytyy ja mistä päin viinahyllyjä sitä edes voisi löytyä. Lopulta löysimme yhden minipullon yhdestä kaupasta. Kun Heidi kysyi myyjältä että löytyykö sitä isona pullona, niin hän haki kyllä (samoilta hyllyiltä kun mekin) muttei löytänyt.
Kassalle mennessämme Heidi kysyi sitä vielä kauppiaalta, joka oli sitä mieltä että tuotetta on varastossa jossain ja läksi takahuoneita kolppaamaan. Hetken päästä isäntä palasikin pahvilaatikon kanssa ja sieltähän niitä löytyi toistakymmentä pulloa. Ostimme yhden. 🙂
Sunnuntaina illalla kävimme vielä syömässä meille kovasti kehutussa To Pinakio -ravintolassa.
Alkupalat ja viinikarahvi sekä äiti. 🙂Isä alkupaloilla alkurakin jälkeen. 🙂Naisväki odottelemassa pääruokaa.Ravintolan hieno taulu ja selkeä sanoma. 🙂Pääruokana ollut grillattu maksa oli niin hyvää, ettei siitä ehtinyt ottamaan kuvaa lainkaan. Tässä sen sijaan jälkiruoka ja -juoma. Juomana Vin Santo.
Koska tämä oli meillä tiedossa jo etukäteen olimme ottaneet auton vuokralle vain kahdeksi päiväksi. Tämä päivä siis vietetiin Kamarissa kierrellen kauppoja ja uiden.
Perinteinen kreikkalainen take-a-way -ruoka. Pita souvlaki, jonka kyytipoikana toimi tällä kertaa Radler.Matkalla satamaan.Laivan lähtöä odotellessa.Myös me odottelimme malttamattomina laivan lähtöä.Santo Wines alaperspektiivistä.Thira mereltä. Kuvassa näkyy myös satamaan kulkeva polku ja köysirata.Ennen auringonlaskua kävimme syömässä Thirasian (Manolas) (asukasluku 160) edustalla. Kylä itsessään on saaren huipulla ja sen satama kahviloineen polun päässä rannassa,Aurinko on vielä korkealla, mutta onnistuin saamaan (mielestäni) hienon ”kurkistuskuvan”.”Auringonlaskun metsästäjät”Aurinko laski pilven taakse, mutta oli myös vesiltä todellä näyttävä.
Toisena autoilupäivänä kävimme ensin läheisen vuoren laella Angient Thira -kaivauksilla ja illalla saaren lounaiskärjessä Farosin (asukasluku 80) majakalla katsomassa auringonlaskun.
Matkalla vuoren huipulle pysähdyimme ottamaan kuvan ”kotikylästämme”. Tuossa on siis Kamari.Tässä vaiheessa matkaa matkalaisia vielä hymyilyttää. Vielä ei ollut tiedossa miten paljon kiivettävää ja kuljettavaa oli edessä. 🙂Thirassa oli ollut jo ammoisina aikoina kaksikerroksisia taloja. Siellä oli ollut jopa viemäröintejä ja vesihuoltokin.Amfiteatterin kartta.Amfiteatterin rauniot.Ryhmämme pylvässalissa.Panorama Faroksen majakalta. Täälläkin oli porukkaa, mutta ei ihan Oian verran.Ryhmämme odottelemassa auringonlaskua.Täällä olisi ollut tilaa olla enemmänkin porukkaa.
Vuokrasimme auton, jonka kanssa pystyy hieman vapaammin tutustumaan saareen. Päätimme aloittaa matkamme Akrotirin kaivauksilta. Nykyisessä Akrotirin kylässä on asukkaita 355.
Matkalla Akrotiriin pysähdyimme maisemapaikalle kuvailemaan Calderaa.Paljon oli ihmeteltävää. Hienot kulkuväylät ja suoja on kyllä kaivauksien päälle rakennettu.Akrotirin kaivaukset on katettu hienolla suojarakennuksella.Kuvat ei millään muotoa tee oikeutta kaivausten massiivisuudelle ja upeudelle. Tässä on varastohuone, jossa on entisöityjä ja ehjänä säilyneitä ruukkuja.Arkeologisten kaivausten vierailun jälkeen käytiin vielä hieman läheisessä merenrannassa. Näillä paikkeilla on aikanaan ollut Akrotirin satama. Nykyään tämän kohdan toisella puolella on Red Beach ja toisella puolella White Beach. Olimme siis kahden upean uimarannan välissä. Uimakamppeet ei kuitenkaan olleet nyt mukana.
Paluumatkalla Akrotiristä kävimme Santo Wines -viinitila/ravintolassa. Ravintola on rakennettu aivan Calderan reunalle ja sieltä avautuu aivan mielettömän upeat näkymät koko Santorinin kraateriin.
Santo Wines -tilan vierestä menee tie Santorinin suurimpaan satamaan. Satama on ainoa matkustajalaivoja palveleva satama.Ravintolan toiselta puolelta avautuu näkymä kohti Firaa, Oiaa ja Nea Kameni -tulivuorisaarta. Tuossa poukamassa lepää pohjassa MS Sea Diamond (ent. Birka Princess). Uponneesta laivasta muistuttaa pinnalla kelluva öljypuomiympyrä.
Akrotiri -reissun jälkeen kävimme Kamarissa uimassa ja pienellä päivälevolla. Tämän jälkeen läksimme ajelulle kohti Oiaa (asukasluku 665) ja sen maailmankuulua auringonlaskua.
Kuva Oiasta etelään päin kohti Firaa ennen auringonlaskua.Auringonlaskun tasanteella odottelemassa upeaa luonnon esitystä. Isällä on juuri oma kuva tarkastelussa ja äiti taitaa ihmetellä väkimäärää tai paikan arkkitehtuuria.Hetki ennen auringonlaskua. Tasanteella oli kanssamme pari muutakin.Kuva samasta paikasta kun aikaisempi kuva etelän suuntaan. Jos on kaupunki kaunis päivällä, niin sitä se on myös yölllä.