Tag Archives: lions

Heinolan vuosikokouksesta

Kuten facebook -tilapäivityksistäni pystyi arvaamaan olin viikonloppuna (7.-9.6.2013) Heinolassa Vierumäellä Lionsliiton vuosikokouksessa.

Näin jälkeenpäin on pakko kyllä kirjoittaa pieni “purkaus” kokemuksistani. Kokousviikonlopussa oli hyvää ja huonoa.

Hyvää:
* Tilaisuuden juontaja
* Kokouksen ripeys ja sujuvuus
* Miljöö
* Iltajuhlan esiintyjä ( = tilaisuuden juontaja)
* Iltajuhlan ruoka (maku)

Huonoa:
* KAIKKI MUU

Viikonlopun huonous alkoi jo ilmoittautumisesta.
Jokainen ilmoittautuja oli ilmoitettava erikseen. Myös majoitus oli ilmoitettava erikseen.
En siis voinut ilmoittaa koko seuruetta (minä + vaimo) yhdellä lomakkeella ja varata majoitusta siinä samalla.
Tämän olisi ehkä voinut vielä kestääkin, mutta majoituksen varaaminen oli järjestetty ihan päin mäntyjä. Ehdoissa sanottiin, että vasta maksaminen vahvistaa varauksen. Maksutietoja ja -ohjeita ei kuitenkaan kuulunut. Ilmoittauduin 16.4.2013 ja vielä kokousviikon alussa ei maksutietoja ollut minulle tullut. Vasta lähetettyäni sähköpostia kysyäkseni majoituksen maksun perään, minulle lähetettiin lasku sähköpostilla. Ei paperilaskua, niinkuin ilmoittautumislomakkeessa sanottiin.
Tuokin olisi vielä ehkä mennyt, mutta kun menimme perjantaina illalla paikalle hakemaan avainta, ei koko varausta löytynyt! Vierumäen tiskiltä neuvottiin menemään Scandicin tiskille kysymään, vaikka laskussa nimenomaan neuvottiin menemään Scandicin aulassa olevalle Vierumäen tiskille. Ymmärrettävästi Scandicin respasta ei tiedoillani löytynyt mitään, joten eikun takaisin Vierumäen tiskille. Varaus löytyi vasta, kun minulla oli esittää paperi varauksestani. Nimellä ei järjestelmästä löytynyt mitään ennen sitä!

Olin varannut meille huoneistohotellista huoneen. Ihan kohtuukiva huone, mutta sitä ei saanut mitenkään pimeäksi! Ei niin sitten mitenkään!

Kokousmateriaalissa luvattiin, että majoituksen ja kokouspaikan välillä kulee busseja. No niin kulki: Heinolan hotellien ja Vierumäen välillä, ei Vierumäen alueen sisällä.

Iltajuhlaan on aivan mielettömän upea kävellä yli kilometri juhlakengissä ja -vaatteissa. Onneksi saimme isän kurssikaverilta kyydin juhlaan ja sieltä pois! Kiitos Seppo!

Kokous oli järjestetty muuten hyvin, mutta ruokailu alkoi kesken kokouksen. Vielä törkeämpää tavallaan, että se alkoi kesken seurakunnan tervehdyksen ja siellä luetun rukouksen. Itse en siis ole mikään uskovainen, mutta tiettyä kohteliaisuutta odottaisin järjestäjiltä.

Iltajuhla on sitten luku sinänsä. Pääsimme vaimoni kanssa isäni kuvernöörikurssin pöytään… jota järjestäjät eivät löytäneet! Järjestävällä organisaatiolla ei ollut minkäänlaista pöytäkarttaa tai ainakaan juhlassa olleet edustajat eivät sellaisesta tienneet mitään. Pöytien päissä oli käyntikortin kokoinen lappu, jossa luki pienellä varaajan/varauksen nimi. Iltajuhlaan osallistui suuri määrä ihmisiä, jotka yrittivät yli 70:n pöydän joukosta löytää omansa hämärässä pieniä lappuja tihrustaen. Ei ollut oikein loppuunasti ajateltu se(kään).

Kun ihmiset sitten rauhoittuivat johonkin pöytään alkoi ohjelma. Hyvää musiikkia Frank Sinatran hengessä.
Palkitsemiset oli järjestetty aivan päin mäntyjä nekin. “Onkohan lion XXX paikalla?” – odottelua – odottelua – “Tulisiko hänen piirinsä DG noutamaan palkinnon?” – odottelua – odottelua – odottelua – odottelua – taputuksia – odottelua – odottelua – “Onkohan lion YYY paikalla?” – odottelua – odottelua – odottelua – taputuksia … jne Tätä kesti ja kesti.

Päivällä kokouksen aikana käytiin isälleni myymässä arpoja, joiden palkinto “arvotaan iltajuhlassa”. Ei muuten arvottu! Tai jos arvottiin, niin se tehtiin sitten todella myöhään. Myöskään luvattuja vaalivoittajien puheita ei juhlassa kuultu.

Illan suurimmat aplodit sai juontaja sanoessaan, että ruoka on katettu. Ruokaa joutui odottamaan aivan liian kauan. Ruokailu oli organisoitu onnettomasti ja jonot kasvoivat… onneksi sentään bändi soitti hyvää musiikkia sen aikaa.

Sunnuntaina oli selvää kisaväsymystä havaittavissa järjestävän organisaation taholta. Ruokailuun odottaessamme yksi lion totesi “Kun kello tulee yksi, mä meen tohon lähipubiin ja otan ainakin kolme pitkää”. Ok, hänellä on toki oikeus siihen enkä sitä ala mitenkään moralisoimaan, mutta ei tuollaista isoon ääneen silti tarvitse julistaa. Toinen kommentti samassa jonossa ruokaa odottaessani: “Ei mikään catering pysty hoitamaan viidensadan asiakkaan yhtäkkistä ruokailua”. Hmmm… Heillä oli tasan tarkkaan tiedossa kuinka monta ihmistä tulee syömään sunnuntaina ja että lähes kaikki tulevat kokouksen päätyttyä samaan aikaan. Ruokalinjoja olisi voinut pistää enemmän kuin kaksi tai kolme.
Mekin olimme jonossa, jonka päässä olisi pöydällä voinut olla ruokaa otettavaksi molemmin puolin – ei ollut!

Näin IT -ammattilaisena ja ja kolmessa vuosikokouksessa käyneenä on pakko ihmetellä järjestäjiä. Onko tosiaan niin että joka hemmetin vuosi pitää kaikki keksiä ja tehdä uudelleen… varsinkin IT -jutut?
On toki suotavaa, että esim. ruoka tehdään joka vuosi, mutta miksi olen ilmoittautunut joka kerta eri järjestelmällä ja eri tavalla? 

Nämä oli liiton 60. juhlat. Ehkä olisi korkea aika koittaa tehdä jotain yhdessä! Olisikohan jopa järkeä liiton ottaa vetovastuu ilmoittautumisjärjestelmän kehittämisessä?

Sunnuntain kokouksessa heinolalaisten luovuttaessa vetovastuun porilaisille he kehtasivat vielä ilmoittaa, että “Jyväskylä asetti riman korkealle, mutta me ylitimme sen silti reippaasti”. Rima oli vaan tainnut pudota järjestäjiltä ojan pohjalle.

Yksittäisen lionin mutinoita, mutta kohtalaisen kovalla passin hinnalla olisin odottanut edes jonkin toimivan!

Ensi vuonna sitten Porissa! Toivottavasti ottivat edes jostain opikseen tuolla Heinolassa – luonnollisesti!